100th

Sadas postaus täyttyy nyt, vaikka sen saavuttamiseen menikin hieman kauemmin, kuin aluksi suunnittelin (hups). Mulla ei ole mitään kummoisempaa, joten tässäpä talvisia kuvailuja Charlotesta ja edellisessä postauksessa esittelemästäni Little-hybridistä, joka sai nimekseen Pai (koska halusin jotain "pienen" kuuloista). Ainiin, ilokseni tajusin Picco neemon olevan about saman kokoinen, kuin entinen BJD-keijukaiseni Noomi, joten hänelle taiteliemani vaatteet sopivat hyvin Pain hennolle kropalle. Noi söpöt korvaläpät ovat muistaakseni jonkun Bratz-nuken mukana tulleet. Charloten mohair-peruukki näytti niiiin ihanalta lumen ja lumisateen keskellä, harmi vaan, että oli niin turkasen kylmä. Oisin mielelläni räpsinyt lisääkin, jollei sormet olisi jäätyneet :c

Sarjassamme "näin saat nuken pysymään pystyssä" .......

  

Tekaisin Paille myös pienen mekkosen, vaikka epäsiistiltähän tuo vähän näyttää, koska en jaksanut alkaa kääntämään noin minimaalisia helmoja tai päänteitä. Onpahan kuitenkin jotain muutakin vaatetta nyt, kuin pelkät lannevaatteet :D

Tässäpä muuten loppuun vielä hieman esimakua tulevien postausten sisällöstä:

I'm back - for good

Moi! Mä olen Svenja, ja haluaisin aloittaa blogin puhtaalta pöydältä. En nyt varsinaisesti puhtaalta, mutta palata jälleen säännöllisen kirjoittelun pariin. Elämäni on tällä hetkellä melkoisen hektistä, sillä teen kahta työtä ja tekemistä riittää, ja nuket ovat olleet mulle koko tän ajan sellainen pakokeino arjesta. Saan toki toisessa työssäni olla lähes koko ajan nukkejen ympäröimänä ja touhuilla niiden kanssa, mutta ei se kuitenkaan ole ihan sama asia kuin katella kotona Netflixiä samalla kun näpertää jotain mekkoa.

Ennen kuin ihan meen ohi aiheen, niin blogi on saanut uuden, graafisemman bannerin, josta tykkään. Pullip-profiilit löytyvät nyt kaikki yhdeltä samalta sivulta, ja yleisilme on muutenkin selkeämpi. Työtä siinä vielä on, mutta parempaan päin ollaan menossa. Jatkossa aion kirjoittaa vain suomeksi, koska äidinkielellä verbaalinen ilmaisuni on huomattavasti vahvempi, eikä mene energiaa sopivien käännösten miettimiseen. Pää tursuaa ideoita, ja instagramiani en viitsi hukuttaa nukkejuttuihin, joten mikäs olisi rakasta blogiani parempi paikka esitellä luovuuteni hedelmiä. "Puhtaalta" pohjalta on hyvä aloittaa, toivottavasti muutama aktiivinen lukijakin liittyisi mukaan ^^

Lisäksi notta saataisiin jotain uutta ja mielenkiintoistakin sisältöä, tässä uusin kokeiluni, jonka sain toissapäivänä valmiiksi:

Kyseessä siis Little Pullip Romantic Alicen pää (joka saapui syöpyneenä ja ilman pään sisuksia...) jolle sitten annoin uuden elämän Azonen kehossa. Pikku tirriäinen ei ole juuri kämmentä suurempi, pyrin pitämään mittasuhteet samoina kuin isoissakin Pullipeissa, mutta kaikki vain pienennettynä puoleen. Kropan liikeradat ovat vielä vähän hakusessa (ja posetus erittäin kankeaa, koska en ennen ole päässyt Azoneja käsittelemään) mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa... Pikkuobitsu oli vähän liian taaperonpyöreä mieleeni - joskin ihan suloinen sekin - mutta tykästyin todella tähän hentoon vartaloon, ainoa ongelma tällä hetkellä on vaatteiden löytäminen :D Muuten oikein onnistunut kokeilu, näistähän saisi mainioita lapsia nukeille? 

Sellaiset setit täl kertaa, seuraavalla jotain uutta :3

Picfic: It's a girls' thing (+new doll!)

Hola taas! 

Tyttydyy, aloitan postauksen vilauttamalla hieman uutta neitostani kuvalla, johon instagram-seuraajani ovatkin jo kenties törmänneet. Hän saapui Australiasta vain viikossa, eli huomattavasti odotettua nopeammin. Peruukin olin ostanut aikaisemmin Hartsilasten kirpparilta, mutta pelkäsin, ettei siinä olisi tarpeeksi hiusta prinsessalle, jolle olin nimenomaan kaavaillut valtavaa kiharapilveä. Kuvasta ei näe kokototuutta, sillä olen pinnein yrittäänyt saada kutrit jotenkin edustuskuntoon, mutta todellisuudessa pehkosta riittäisi vaikka muille jakaa : D Sen pidemmittä puheitta, *torvien pärinää*...

Charlotte! (a.k.a. Charly/Charlie)

Käyn tällä hetkellä lukion valokuvauskurssia, ja jo näiden kahde oppitunnin jälkeen koen, että olen oppinut saamaan paljon enemmän irti kamerastani. Olemme käyneet vielä aikalailla perusjuttuja, ISO-arvoja ja sellaista, mutta niidenkin oppimisesta olen hyötynyt. Olen innostunut nukkekuvailustakin uudestaan, sillä on kiva päästä soveltamaan opittua asiaa käytännössä, joten varautukaa kuvaspämmiin lähitulevaisuudessa :D Byul-tyttöni pääsivät kameran eteen keikastelemaan äitini vanhan punaisen salkun kanssa. Nykyään salkku palvelee säilytyspaikkana nukejen vaatteille (osalle siitä järkyttävän suuresta määrästä) ja kuinkas kävikään kun tytöt onnistuivat löytämään sen... En ole varma lasketaanko tämä lattean juonensa vuoksi ennemminkin photoshootiksi kuin kuvatarinaksi, mutta koska jonkinlaisia tapahtumia tässäkin kuvataan, niin menkööt noin.

Aikamoinen aarre löydettiin

Uskallettaisiinko kurkata sisälle?

Täällähän on vaikka mitä!

Voih, niin paljon kaikkea!

Hyppää sekaan vaan!

Sylin täydeltä erilaisia, ihania vaatteita~

Mutta minne Mona katosi?

Katso mitä täältä löytyi

Alex ei tyylitarkkuudestaan huolimatta tajua moista innostusta yhden vaatekasan vuoksi, mutta se taitaakin olla vain tyttöjen juttuja.